ÄÄNIKYLPYLÄ - koululaisten äänimaisemia ja omia paikkoja
Näyttelyn taustalla oli vuoden 2008 syksyn aikana toteutettu mediakasvatusprojekti, jossa kahden lahtelaisen kouluryhmän kanssa tutkittiin ääntä ja harjoitettiin kuuntelua, esiintymistä ja monenlaisten juttujen tekemistä. Näyttelyn tarkoitus oli kannustaa muita mukaan äänien maailmaan, kuuntelemaan ja kertomaan.
Eräs 8. luokkalainen kertoi radionkuuntelustaan:
”Kesällä kun kuuntelee radioo vaikka rannalla, tulee hyvä fiilis en tiiä miks. Radiota on helppo kuunnella ku voi pitää vaikka silmii kiinni jos vaikka väsyttää. Siinä aika kuluu myös nopeasti, esimerkiksi bussissa on mukava kuunnella radiota vaikka kännykästä ja ympärillä oleva hälinä häviää ja voi vain keskittyä kuuntelemiseen.”
5. luokkalainen kertoi omasta paikastaan:
”Minun lempipaikkani on oma koti. Kotona voi olla kavereiden kanssa, kuunnella musiikkia ja voi olla tietokoneella. Kotona on kivaa, kun voi olla omassa huoneessa. Voi avata ikkunan ja kuunnella erilaisia ääniä, kuten linnunlaulua, autojen ääniä, trampoliinin ääniä, koiran haukuntaa, pyörän ääniä, ihmisten huutoa ja puhetta. Tykkään myös olla paljon ulkona.”
Näyttelyn tekijöissä projekti herätti paljon kysymyksiä: Onko mediakasvatusta liian vähän? Pitäisikö sitä olla osana koulujen perusopetusta? Jos sitä on, mihin se keskittyy? Kiertyvätkö lasten ja nuorten kuuntelutottumukset musiikin ympärille? Voisiko tottumuksia laajentaa? Mikä lapsia ja nuoria innostaa? Onko käytettävissä oleva tekninen kalusto otettu käyttöön?
Näyttelyn ääniä sai kuunnella erilaisissa ympäristöissä, enimmät äänisuihkussa. Minun paikkani -kertomuksia kuunneltiin keinutuoleissa.
Mediakasvatusprojekti: Toimittaja Tuija Veirto YLE Lahden Radio, Länsiharjun koulun 5C-luokka ja opettaja Rita Ruusula, taiteilija Pirjo Kaartinen ja Kivimaan koulun 7. -luokkien ilmaisutaidon ryhmä.
Näyttely: Edellisten lisäksi tutkija Helena Parviainen, erikoisammattimies Jukka Silvennoinen, YLE Lahden Radion ja Lahden kaupunginmuseon henkilökuntaa.
”Jokaisen ihmisen ääni on ainutlaatuinen ja persoonallinen – kuin sormenjälki tai nimikirjoitus”